Siirry pääsisältöön

Tekstit

Eikö sitä vitun Meideniä voi laulaa enää himassaan?

Jaaha, eipä ole taas pitkään aikaan tullut kirjoiteltua. On ollut noita töitä, ja muita tekosyitä. No, mutta nyt on taas hieman aikaa rentoutua ja suoltaa tänne vähän pohdintaa. Aiheena tällä kertaa kansainvälisesti rakastettu- ja vihattu- karaoke. Ylivoimaisesti paras baarissa harrastettava laji. Aikoinaan eräs toinen harrastus vei ykkössijan, mutta juuri nyt ei muistu mieleen mikä se oli. Perinteinen humalaan liitetty klisee on se, että jossain vaiheessa alkaa väkisinkin laulattamaan. Minuun se ainakin sopi tällaisena musiikin suurena ystävänä. Näin selvinkin päin on välillä vaikea olla avaamatta ääntä linja-autossa, kun kuulokkeissa pauhaa jokin ässäkipale. Baarissa ei useimmiten ole paljoakaan virikkeitä kaljan kittaamisen lisäksi. Biljardipöytä ja rahapelejä voi löytyä, mutta näihin voi helposti upota enemmänkin rahaa. Siksi karaoke on kerrassaan loistava keksintö: se on ilmaista ja mukavaa. Ehkä tosin mukavampaa laulajana kuin kuuntelijana. Kävin tosiaan tässä kevään korvilla par
Uusimmat tekstit

Reissaamista!

Kävinpä tuossa Rukalla kaveriporukan kanssa hieman maamme kuvankaunista luontoa ihastelemassa. Tuli tuolla nähtyä mm. Riisitunturi, Valtavaara, ja Konttainen. Kunnon mökkiloma ja vaeltaminen teki ehdottomasti terää, etenkin tällaiselle urbaanissa ympäristössä elävälle. En ole vuosiin ollut varsinaisella lomalla, kun työkiireet ja kaikki muu härdelli ovat vieneet aikaani niin tuhottomasti. Nyt tuntui että happi kulki viimein normaalisti eikä maisemat masentaneet ollenkaan. Ei vedä meikäläisen kotikaupunki saasteineen ja loskaisine teineen laisinkaan vertoja Kuusamon luonnolle. Johonkin pohjoiseen se olisi kyllä hyvä lähteä eläkepäiviään viettelemään sitten joskus. Suomen luonnossa on jotain maagista, etenkin tuolla pohjoisessa. Eihän meillä paljoa enää ole esim. aarniometsiä, mutta käsittääkseni kuitenkin eniten Euroopassa. Toivottavasti olisi vielä tulevaisuudessakin. Ihminen tuntuu hieman erkaantuneen luonnosta tässä kehityksen kelkassa. Lyhyitäkin matkoja kuljetaan autolla. Jos matka

Kuinka minä raitistuin?

 Ennenkuin alan jauhaa hassunhauskoja tositarinoita legendaarisimmista jurriseikkailuistani, kerron hieman siitä tärkeimmästä, eli raitistumisestani. Prosessi oli minulle yllättävän helppo, mutta omat jekkunsa siinäkin oli. Join viimeiset kännini lokakuussa 2020. Minun oli tarkoitus aloittaa siviilipalvelukseni (olen absolutistin lisäksi myös maanpetturi. Kuinka häpeällistä!) saman vuoden joulukuussa. Minullahan ei varsinaisesti ollut mitään armeijaa vastaan. Tarkka-ampujan rooli olisi kiinnostanut minua suurestikin, mutta oikean silmäni huonontunut näkö esti tämän haaveen toteutumisen. En myöskään halunnut silloisen elämäntilanteeni vuoksi olla kovin pitkiä aikoja poissa kotoa. Asuinpaikkakunnallani ei ollut tarjolla sivarityöksi juuri muuta kuin kehitysvammaisten tukemista ja hoitoa. Tämä sopi minulle mainiosti, olinhan ollut pitkään kiinnostunut hoitotyöstä vaikka päädyinkin ihan tavallisiin duunarihommiin. Kävin tutustumassa tähän kyseiseen paikkaan, ja tuo tutustumiskierros oli se

"Pitäisi saada alennusta kun se tulee lääkkeeksi"

 "Milloin joit ensimmäiset kännisi?" Mietin vastausta pitkään ja hartaasti. "En muista", vastaan lopulta. "Et muista?" "En". Tämä oli osa keskustelua, jonka kävin lääkärin kanssa vuonna 2019. Päätäni särki, oksetti, vatsaani kiersi ja kylkeeni koski, joten päätin nostaa kevyen ruhoni ylös ja lampsia lekurin puheille. Terveyteni oli ollut laskusuhdanteessa jo pidemmän aikaa. En jaksanut tehdä juuri mitään. Tai, oli minulla elämässäni yksi asia jolle minulla riitti aikaa päivästä toiseen. Alkoholi. Olut. Suomi-viina. Gambina. Baari. Siinäpä minun elämäni siihen aikaan oli sanoiksi puettuna. Pakkohan minun oli se tunnustaa, kun lääkäri alkoholinkäytöstäni kysyi. Olisin toki voinut valehdellakin moitteiden pelossa, mutta en ollut siihenkään asti ottanut mitään vinkumisia juomisestani vakavasti. Kaikki varoitukset menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, joten olin ne valmis ottamaan vastaan silläkin kerralla. En oikeasti muistanut milloin o